Suomi repeilee

Satavuotias suomi repeilee,
nauraa koomikoille ja poliitikoille,
onko niillä edes mitään eroa?
Nauraa vaikka itkettäisi.

Leipää ja sirkushuveja,
halpaa viinaa ja viihdettä, niin kansa ei kapinoi.
Noinkohan on?
Kuinka moni jaksaa vielä nauraa?

Kuinka monta kertaa
kirvestä lyödään samaan kiveen?
Kivi ei halkea, mutta kirves tylsyy
pian sillä ei saa halki puutakaan.

Köyhät kyykkyyn ja rikkaille kansan vihat,
silti kukaan ei tingi mistään,
ei edes yritä ymmärtää,
sillä minä, minulla on oikeus.
Oikeus kirota noita valehtelevia pellejä eduskunnassa,
tai oikeus kirota jokaista; joka uhkaa minun rahojani,
minun asemaani, minun valtaani,
minun pientä kuplaani.

Taistelulinjoja vedetään,
muttei idästä länteen,
vaan jokainen rakentaa puolustusta
oman etunsa ympärille,
valmiina hyökkäämään,
sillä eihän minun pientä kuplaani kukaan saa uhata.
Minä tiedän mikä on oikein ja kohtuullista
ja minä olen tämän ansainnut,
sillä minun. Onhan tämä Suomi minun maani.

Ettekö näe?
Ettekö huomaa?
Vai eikö kukaan välitä?

Satavuotias suomi repeilee
eikä repeämiä kukaan edes yritä paikata
kaikki on hyvin, kunhan lippumme liehuu,
velkaraha virtaa ja kaikki on kuin ennenkin.
Kansa viihtyy ja nauraa.

Kuinka kauan nämä kulissit kestävät?
Mikä tätä kansaa enää yhdistää?
Ettekö käsitä, tätä menoa me hukumme?

Jos joltain lipsahtaa totuus,
jos jotain kätkettyä paljastuu,
vika on aina muualla, äkkiä katseet toisaalle,
totuutta ei kukaan tahdo nähdä.

Jos totuus kuitenkin iskee vasten kasvoja,
niin kyllä selityksiä satelee suunnasta jos toisesta,
se on aina noiden toisten syy,
noiden sivistymättömien junttien,
noiden pukupellejen tai noiden helsinkiläisten hippien.

Syyllinen löytyy kyllä aina,
mutta kukaan ei ota vastuuta mistään.

Kuka tätä maata oikein johtaa?

Kukapa nyt ottaisikaan sydämelleen
Suomenkokoisen taakan,
kun voi varmistella omaa eläkettään
ja ajaa omia etujaan?

Kuka ottaisi vastuun?

Onko ketään, joka voisi lopettaa repimisen
ja kirveen kiveen lyömisen?
Onko ketään, joka haluaisi ommella,
kuroa yhteen repeämiä,
löytää sen, mikä meitä yhdistää?

Mikä meitä yhdistää?
Me olemme kuin lammaslauma.
Uupuneina ja kurjina harhailemme,
sillä meillä ei ole paimenta.
(Sak 10:2)

Kuinka voimme katsoa sivusta, kun Suomi repeilee?

Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.  Matt 9:35-36

(Maanantaina 12.6.17 Helsinki-päivän jälkeisiä mietteitä)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s