Suuntaa ja kutsua etsimässä

Jumala!
Mihin suuntaan minä kuljen?
En näe tietä edessäni.
Minne mennä?

Tässä olen
sotkuisen pöydän ääressä
täynnä kysymyksiä.
Mieli avoinna uudelle,
takertuneena vanhaan, silti
valmiina päästämään irti.

En tosin uskalla irrottaa,
jos en tiedä mitä on tulossa.
Tuttu kaatopaikka on turvallinen
tutkimaton keidas arvaamaton.
Mitä sitten, jos se kaikki haihtuu
kuin kangastus silmien verkkokalvoilta
ja löydän itseni polttavasta autiomaasta
kaukaa kotoa, janoissani?

Onhan elämä hyvää nyt, juuri näin.
Minulla on kaikki, mitä tarvitsen,
olen onnellisempi kuin koskaan.
Ilo ja luottamus on helppoa.
En käsitä miksei se riittäisi?

Miksi yhä mietin,
onko tässä todella kaikki minulle,
onko tämä elämää, jota tahdon elää?
Olisiko jotain enemmän,
joku päämäärä, jonka olen unohtanut?

Jumala!
Mitä minä oikein teen?
Mitä minä todella tahdon?

Elää sinun kanssasi, sitä kaipaan,
vaikka unohdan, että olet aina kanssani.
Varsinkin silloin,
kun sateisena maanantaina tiskaan.

Salaa ajattelen,
että tahtoisin tehdä jotain suurta, jotain,
joka jättää jäljen.
Jotain muuta,  kuin mitä nyt teen,
jotain, mihin minut on kutsuttu,
jotain sellaista, että ihmiset ylistävät sinua.

Ja kuin Sebedeuksen pojat,
en tajua suuruudenhulluuteni hintaa.
Haaveilen, että sitten tuntuu mahtavalta,
kun teen jotain merkittävää,
olen Jumalan käytössä
ja elämälläni on vaikutusta.

Vaan eikö tänään,
tämä sotkuinen ruokapöytä
aivan huuda Jumalan kutsua:
”ole vähässä uskollinen”.

Suuria linjoja on toisinaan raskasta pohtia. Mihin olen menossa ja mikä on kutsumukseni? Olenko sillä paikalla, mihin minut on tarkoitettu? Voisinko tehdä jotain, jotta täyttäisin paikkani paremmin? Miksi olen niin tyytymätön elämääni? Mihin suuntaan minun pitäisi kulkea?

Joskus olisi hyvä analysoida elämää vähemmän ja elää enemmän. Toisinaan suurten linjojen pohtiminen on turhaa, sillä tie on päivittäin edessäni ja voin useimmiten astua vain yhden askeleen kerrallaan. Jotkut pienet asiat arjessani ovat niin itsestäänselviä, että niiden arvo unohtuu (ainakin tällaiselta haaveilijalta). Se, että on arjessa uskollinen ja vastaa arjen haasteisiin, tiskaa tiskinsä tai hoitaa muita pieniä velvollisuuksia, se on väistämättä osa kutsumusta.

Jos olen väsynyt, Jumala kutsuu lepäämään. Jos olen neuvoton, Jumala kutsuu etsimään viisautta häneltä. Jos olen nälkäinen, Jumala kutsuu (ja vatsani) minua syömään/tekemään ruokaa. Ja jos olen kadottanut elämäni suunnan, Jumala kutsuu minua luokseen. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s